Lisämatkustajia ja uusia asuja

Jatkan tuota hiihtolomapostausta vielä kirsunmitan verran.

Olimme kotimatkalla ja itse asiassa jo melkeinpä kotipihassa. Kotitiellä kuitenkin kirmasi kaksi vierasta karvakuonoa ja mehän luonnollisesti pysäytimme auton katsoaksemme löytyykö kaulapannoista puhelinnumeroja tai yleensäkkään nimilaattoja. Kuitenkin heti kun auton ovet aukesi ja me noustiin autosta, olikin kyydissä hops vaan kaksi lisämatkustajaa. Koirat nimittäin hyppäsivät suoraan autoon ja kiipesivät takapenkin matkalaukun päälle. Eipä taas tullut mieleen, että koirat noin mielellään tunkisivat autoon, kun Muusa ei siitä autoilusta niin erityisesti pidä ja oli siinä naurussakin kyllä pidättelemistä. Pannoista ei kuitenkaan lopulta löytynyt omistajien numeroita ja päätimme viedä koirat meidän ulkotarhaan toviksi, siksi aikaa kun isäni soittelisi kyläläisille. Muutaman soiton jälkeen saatiinkin selville karkulaisten omistajat ja pian ne jo haettiinkin kotiin. Siinä oli Muusallekkin pihalla haisteltavaa ja kummasteltavaa, kuka kumma on pyörinyt pihalla ja nyhrännyt tarhassa?


Siinäpä taas muistutus, kuinka tärkeää onkaan se puhelinnumerolla varustettu nimilaatta koiran kaulapannassa, vaikkakin tässä tapauksessa aika pienessä mittakaavassa.

Sitten vielä niistä asuista, mistä ihmeen asuista? Siis, blogiin on melko pian tulossa uusi ulkoasu eli älkää hermostuko väliaikaisista ja ehkä hiukan sekavistakin lookeista. Piankos siitä tulee entistäkin ehompi!

Hiihtolomalla

Noniin noniin, jopas onkin vierähtänyt jo muutama viikko hiihtolomasta. Anteeksi kamalasti, kun tämä postaus on tällä lailla venynyt ja vanunut. Siihen on monia syitä, kuten netin toimimattomuus ja kiireinen aikataulu koulun takia, mutta mitäpäs sitä selittelemään: tässä sitä nyt tulee, tai no kaikki mitä vielä muistan.

Aamulla aikaiseen hypättiin autoon ja huristeltiin ensin kohti Juvan ABC:tä, siellä syötiin aamupalaa ja napattiin muutama lihapulla Muusallekkin mukaan. Siitä sitten pitkä matka Kuopioon, siellä käväistiin kahdessa Mustissa&Mirrissä sekä kahvilla. Ei tarttunut M&M:stä mitään mukaan, eikä löytynyt edes etsimääni hihnaa, pitänee etsiä sopiva jostakin muualta.

Monen tauon ja parin sadan kilometrin päästä vihdoin häämötti lumisten mäkien laet ja piakkoin oltiinkin jo meidän vuokramökkimme pihassa, Tahkolla. Juu, siellä siis vietimme ne muutamat päivät lasketellen ja lenkkeillen. Mökkikylän päärakennuksen pihalla meidät toivotti heti tervetulleeksi varttunut eurasiernarttu Nekku, joka oli hyvinhyvin tietoinen omasta reviiristään sekä ylhäisestä asemastaan. Se ojensi pariin otteeseen Muusaakin, kun tämä liikaa innostui telmimään ja nujuamaan.



Mökissä ainakin riitti tilaa, kahdeksan hengen mökissä oli nimittäin neljä henkeä sekä tietysti kukas muukaan kuin Muusa. Yläkerta oli kokonaan veljeni valtakuntaa ja siltikin mahduttiin vallan mainiosti. Kun laukut oli saatu sisälle, muut lähti kauppaan ja minä jäin mökinvahdiksi koiran kanssa kahdestaan, kääriydyin sohvalle potemaan flunssaa ja lukemaan kirjaa.



Illemmalla äitini oli lähdössä zumbaan ja minun piti lähteä odottamaan muita moottorikelkkasafarilta Tahko Span aulaan. Menin käyttämään Muusan pihalla ennen lähtöä ja ovella pistin jotenkin alitajuisesti merkille alapihalla juoksentelevat kaksi vierasta huskya. En tiedä miksi en ajatellut sitä sen kummemmin, ajattelin kai vaan käyttäväni Muusan pikaisesti pissillä ja kipaisevani takaisin mökkiin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun silmänräpäyksessä toinen niistä pinkaisi lumivallin takaa, enkä yhtään ehtinyt reagoida, kun se jo kävi Muusan kimppuun. Ei siinä pahemmin aivot raksuttanut enkä kerta kaikkiaan keksinyt muuta kuin tarttua vieraaseen koiraan, että oma koira pääsisi sen kynsistä ja säästyisi vahingoilta. Sehän olisi voinut vaikka minuun käydä kiinni siinä rytäkässä, mutta ei siinä ollut mielessä muuta kuin Muusan turvallisuus. Kiljuin niin kovasti, että äitini riensi pihalle ja sai napattua vieraan kiinni. Muusa luiskahti pannastaan ja juoksi naapurimökin pihalle, mutta kaikeksi onneksi sain sen kuitenkin hetken päästä takaisin pantaan. Toinen koira piti laittaa meidän mökin pesuhuoneeseen siksi aikaa, että Muusa saatiin takaisin sisälle. Loppu hyvin kaikki hyvin, Muusa ei ollut lainkaan säikky tämän jälkeen eikä mitään pahempaa onneksi ehtinyt käydä. Myöhemmin selvisi, että koirat olivat karanneet läheiseltä huskytarhalta, jossa oli myös ilmeisesti katto jostakin syystä romahtanut.

Eipä meidän reissulta ainakaan jännitystä puuttunut, eikä puuttunut myöskään liikuntaa. Päivisin, kun muut olivat laskettelemassa, Muusa pääsi äitini kanssa pitkille lenkeille ja hiihtokeskuksessa oli sille tosiaan monenlaista nähtävää, oli pulkkaa, koiraa, suksea, lautaa, laavun makkaran hajua, lapsia ja vaikka mitä. Siinähän meni ihan maalaiskoiran pää sekaisin.

No, siinäpä niitä. Ei siellä tainnut muuta sen ihmeempää tapahtua. Tai ihmeempää ja ihmeempää, riittihän siinäkin jo ihan tarpeeksi yhdelle lomareissulle. (:

(Kuvissa kymmenvuotias Nekku-neiti sekä se kahdeksan hengen vuokramökki.)

Lihashuoltoa

Viime lauantaina Tiina Bång tutustutti meitä ja kahdeksaa muuta koirakkoa lihashuoltoon ja sen tärkeimpiin seikkoihin. Kurssi järjestettiin Musti & Mirri- areenalla, meille jo tutuksi tulleessa paikassa. Alkuun ole jonkin verran teoriaa koiran luustosta, suurimmista ja tärkeimmistä lihaksista sekä nivelistä. Päähän jäikin melkoinen tietopaketti alku- ja loppuverryttelyn tärkeydestä ja syvin lihasten treenaamisesta sekä sitä sun tätä tärkeää asiaa. Kun asiat olivat teorissa selvinneet, koirat käytettiin pikaisesti puskapissillä ja aloitettiin lämmittelemällä muun muassa jalkojen pujottelulla. Myöhemmin koirat pääsivät relaamaan ja nauttimaan venyttelystä. Opimmekin monia helppoja venyttelyliikkeitä sekä jaloille että selälle, poskien ja päänalueen rentouttamista unohtamatta.

Kokonaisuudessaan tuo kolmituntinen hurahti ohi melkoisen nopeasti ja pitääpä myöntää, että emäntäkin viihtyi oikein hyvin. Opin hurjan paljon uutta ja jo ennestään päässä olleita juttuja muistuteltiin paremmin mieliin. Teinkin lupauksen huolestia näistä asioista paremmin ja kiinnittää enemmän huomiota epäkohtiin. Muistakaahan tekin kaikki, kuinka tärkeää se lihashuolto onkaan!

Huomenna käännämme kirsut kohti hiihtolomareissua ja pohjoisempaa Suomea, minnekköhän matka? Se selviää loppuviikosta, kunhan ehdin taas kirjoitella. Pysykääpäs mukana ja vinkatkaa kaverillekkin jos pidätte blogistamme. (: Tietysti myös palautteet, risut ja ruusut ovat tervetulleita, rohkeasti vaan kommentoimaan!

Ps. Tulevina viikkoina on luultavasti myös tiedossa pieni kurkistus meidän tarvikelaatikkoon kuvineen päivineen.

Tossutalkoot

Viikonloppuna taivaalla paistoi kuu ja ulkona oli melkoisen valoisaa, joten me päätettiin lähteä koko poppoolla kuutamolenkille läheisen järven jäälle. Kivaa piristystä normaaliin arkeen, suosittelen muillekkin. (:

Yhtenä päivänä keksin väsätä itse Muusalle tossut ulkoiluja varten, jos vaikka vältyttäisiin niiltä ainaisilta lumipaakkutassuilta ja tassupesuilta. Minäpä ahkerana tyttönä kaivoin korista muutaman sukan ja kaapista ompelukoneen. Muutaman kavennuksen ja muokkauksen jälkeen oli kahden ensimmäisen tossun testauksen aika. Heti ensimmäiseksi Muusa pyllähti piehtaroimaan, eikä tossut kestänytkään tassuissa kuin noin viisi sekuntia. No, eihän siinä muuta kuin vielä vähän kaventamaan. Sepä ei kuitenkaan oikein auttanut, mutta sitten keksinkin ommella kuminauhasta ja muutamasta napista kätevän kiinnityssysteemin. Näin tossut kestivätkin jalassa tosi hyvin ja kaiken lisäksi, valumatta! Onni ei kuitenkaan kauaa kestänyt sillä kun seuraavana päivänä lähdin kunnolliselle lenkille jäiseen tihkuun, tossut ne vaan lenteli ja lopulta kyllästyin kokonaan. Nappasin tossut taskuun ja jatkoin matkaan ihan perinteisellä meiningillä. Mitäpäs sitä vanhoja muuttamaan, eläköön lumipaakkutassut ja tassupesut!

Talvisia kuulumisia

Tämän vuoden alku ei ole meidän osalta ollut kovinkaan aktiivinen. Pihalla ollaan käyty treenaamassa tokoa silloin tällöin ja sisällä muutamia temppuja. Kevään aikana on kuitenkin tulossa kaikenlaista ohjelmaa, ilmoittauduin nimitäin muutamalle yksipäiväiselle kurssille, lyhyelle agilityn alkeiskurssille ja ollaan varalla tokokurssilla. Myöhemmin on vielä mahdollisesti tulossa jonkinlainen koiratanssikurssi, johon olisin myös kiinnostunut osallistumaan jos aikataulut ja muut menevät yksiin. Kaikki nämä on järjestetty lämpimään halliin, joten säästäkään ei tarvitse erityisemmin huolehtia. Kirjoittelen kursseista tarkemmin kun niiden aika koittaa.


Ollaan pari kertaa käyty metsässä lenkillä ja luntahan siellä tosiaan on aika paljon. Sellaisen lenkin jälkeen jaloissa sekä varpaiden välissä on ikäviä, kovia lumipaakkuja. Olen aina pesaissut ja kuivaillut tassut ettei Muusa itse nypi paakkuja irti ja ettei tassut pääsisi tulehtumaan. Myös tassukarvoja pitää aika ajoin siistiä ja tassunpojien karvoja lyhentää.

Kynsien leikkuu ei oikein ikinä ole ollut mitään Muusan mielipuuhaa, mutta viimeaikoina sekin on onnistunut jo melkoisen hyvin. Kyllä se siitä! (;

Rakkautta ensi silmäyksellä

Paljon on kaikenlaista ehtinyt tapahtua enkä oikein ole ehtinyt tänne kirjoitella meidän kuulumisia.

Talvikin on jo ehtinyt tulla. Ulkona on niin kylmä, että Muusa on aina pikaisen ulkoilunsa jälkeen pyrkimässä sisälle. Ehkä siihen vaikutti myös se, että hankin ihan ihka uuden pehmoisen koiranpedin ja Muusa tykästyi siihen heti, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. (;

Keksin myöskin, että saisin lisää treenitilaa jos saisin aikaiseksi siivota meidän kellarikerrosta. Siinäpä onkin niin suuri urakka ettei se ole ihan heti hoidettu, mutta onhan sitä hyvä aina jotain tavoitteita olla.

Harjoittelukin on jäänyt vähemmälle koulukiireiden ja ehkä myös juuri tämän sopivan tilan puutteessa. Yksittäisiä koiratanssiliikkeitä ollaan silloin tällöin harjoiteltu, mutta ei mitään sen suurempaa. Jospa sitä joskus vielä olisi kasassa kokonainen koiratanssiohjelma.

Pahoittelen vielä kuvien puutetta, en voi kehua valokuvaustaitojani. Olisi siis mukava jos joku viitsisi ottaa tastä meidän turrikasta muutamia talvikuvia eli jos jollain olisi kiinnostusta niin laitelkaapa viestiä. (:

Treenaillen

Taas tällainen aika lyhyt postaus, ei kauheasti ole ehtinyt tapahtua. Tällä viikolla ollaan yritetty treenata oikein hyvin kaiken koulun ja muiden menojen lomassa, varsinkin kun eilisen treenit siirrettiin ensi viikkoon. Seuraaminen ja jäävät alkaa sujua jo paremmin, tai noh.. ainakin kotona. Saa nyt nähdä miten seuraavat treenit menevät. Paikalla makuu ja sivulle tulokin meni hyvin. Välillä vähän leikittiin ja treenailtiin myöskin temppuja. Taaskin onnistunut päivä! (:

Ne kiinnostavat pikkukivet

Eilen oli toinen treenikerta. Maassa oli Muusan mielestä kovin kiinnostavia hajuja eikä se vaikuttanut kovin kiinnostuneelta harjoittelusta. Me otettiin jonkin verran seuraamista ja jääviä. Välillä meni vähän paremmin, mutta missäköhän oli viime viikkoinen innostus?

Kotipihalla sitä mentiinkin sen sijaan hienosti ja siellä alkoi jo luonnistua paremmin No se perinteinen "kyllä se kotona osaa". :D Ihan tyytyväinen kuitenkin olin päivään, eihän sitä aina voi onnistua.

Lapinkoiraleiri 2010

Viime perjantaina me lähdettiin kolmen aikoihin iltapäivällä ajelemaan kohti Rautavaaraa ja pysähdyksien sekä melko pitkän matkan jälkeen me oltiin perillä vasta illalla. Metsäkartano ja sen ympäristö oli kyllä hieno, mäntymetsää, hirsirakennuksia sekä pitkä hienohiekkainen uimaranta nuotiopaikkoineen. Kunhan tavarat oli purettu ja uimassa käyty oli iltakävelyn aika, Muusakin lähti mielellään jaloittelemaan ja nuuhkimaan polkuja. Nuotiopaikalla me ajankuluksi treenailtiin vähän temppuja. Illalla kyllä unikin tuli silmään niin ihmisille kuin koirallekkin eikä ihme, olikin aika uuvuttava päivä.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen vielä harjailin vähän Muusaa ja me mentiin kehän laidalle nurmikolle istuskelemaan, lapinkoiraerkkari oli siis alkamaisillaan. Aluksi sääkin oli ihan hyvä, mutta jonkin aikaa ennen meidän luokan alkua alkoi sataa kaatamalla ja ihmiset menivät katoksiin ja sateensuojiensa alle. Pian koitti meidän aika mennä kehään ja kun tuomari arvosteli Muusaa, se oli rauhallisesti ja ravasikin aika nätisti.


Tässä arvostelu, tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

"Hieman kookas, korkearaajaiselta vaikuttava, hyväluustoinen narttu. Hyvä kallo-osa, hyvät korvat, vaaleat silmät, kevyt kuono. Hyvä ylälinja, oikea asentoinen häntä, hyvä raajarakenne, hyvät etu- ja takaliikkeet. "

AVO-EH AVK4

Meidän kehän jälkeen kuivailin Muusan turkkia ja vielä sen piti jaksaa olla valokuvattavana, Paula Martiskainen kuvasi näyttelyn koiria Lapinkoira- lehteen sekä nettiin. Sen jälkeen se pääsi meidän huoneeseen lepäilemään.
Illalla vielä muut perheenjäsenet lähti ajelemaan kotiin ja me saatiin jakaa koko huone kaksin Muusan kanssa. Siinä vielä käytiin vähän ulkona kävelemässä pihalla ennen unten maille menoa.


Sunnuntaina Lappalaiskoirat ry:n kesäleiri varsinaisesti alkoi, aamulla sai mennä joko jälkiluennolle tai agiryhmään. Me laitettiin tavarat kassiin ja suunnattiin agikentälle, siellä olikin jo muutama koira meidän lisäksi. Me käytiin muutamia hyppyjä ja putkea, jotka meni jopa aika hyvin Muusan agikokemukseen nähden. Myöhemmin oli varsinaiset leirin avajaiset ja kahvit, porukkaa oli kyllä melko paljon ja aika eri ikäisiäkin. Illemmalla oli vielä toinen agiryhmä. Meidän vuoron tullessa huomasinkin, että Muusa ontuu toista etujalkaansa. Me tutkittiin anturoita, kynsia, tassuja ja paineltiin aristaisiko mistään kohtaa, mutta mitään silmiinpistävää ei siinä kentällä löydetty. Sen päivän treenit oli sitten siitä, meidän oli parasta lähteä lepäämään ja tutkimaan jalkoja tarkemmin huoneeseen. Sieltä anturan vierestä löytyikin sitten pieni lovi, joka oli peräisin pienestä kivestä ja siitä oli ihokin vähän rikki. Suihkuttelin jalkaa varsinkin ulkoilun jälkeen haalealla vedellä ettei haavaan olisi mennyt likaa tai roskia.


Aamulla tassu olikin jo paljon parempi eikä Muusa enää ontunutkaan. Päätin lähteä ainakin seurailemaan agia vaikka vähän mietinkin kannattako meidän mennä ollenkaan. Ohjaaja sanoi, että voidaan me voidaan mennä keppejä ja putkea jos tassu näyttää olevan jo parempi, esteet jätimme väliin. Muusa selvästi nautti kun se sai vauhdilla vilahtaa putkeen ja minä sain pinkoa välillä aika lujaakin. Keppeihinkin alkoi jo tulla hieman enemmän vauhtia. Oli ilo nähdä miten paljon Muusa näytti pitävän siitä puuhailusta vaikkakin välillä piti mennä moikkamaan kavereita kentän laidalle. Treenien jälkeen olinkin jo aika naatti, sillä flunssakin oli vaivannut vähän koko leirin ajan. Jätin luennon sekä nuotion välistä kun en kertakaikkiaan jaksanut mennä.


No aamulla oli hiukan parempi ja virkeämpi olo, mutta se tyssäsikin siihen kun junior handler harjoituksissa Muusa innostui pomppimaan ja kävi natustelemaan lahkeita. Päätin jäädä sivulle katselemaan ja harjoittelin vähän nurmikolla, siellä Muusa menikin melkoisen hienosti eikä se pomppinut yhtään. Kummallista, jännitin ehkä itse vähän ja tartutin sitä Muusaan? No kuitenkin, iltapäivällä odottikin leieriolympialaiset. Pururadalle oli järjestetty vaikka minkälaista, makkaransyönti ja -koppauskisaa, tennispallonheittoa koriin, luoksetuloa ym. Yhdessä tehtävässä piti seisoa yhdellä jalalla mahdollisimman pitkään ja koiran piti pysyä vierellä vaikka vähän matkan päässä oli nakkilautanen. Se onnistui meiltä aika hyvin, Muusaa ei kiinnostanut nakit yhtään ja se otti vaan rennosti. Kun viiden minuutin kohdalla piti laittaa silmät kiinni, tulikin emännälle pieniä tasapaino-ongelmia, mutta kuitenkin me selvittiin aika hyvin ja ajaksi tuli vähän päälle 8 minuuttia. Kymmenen minuuttia oli huippuaika ja meille tuli toiseksi paras aika. Tällä kertaa lähdin iltanuotiolle ja otin Muusankin mukaan. Siellä palkittiin olympialaisissa sijoittuneita, me ei erityisemmin sijoituttu, mutta kivaa oli muuten.


Keskiviikkona oli tiedossa viimeinen päivä ja kesäleirinäyttely, ilmoitin meidän vain yhteen luokkaan ja junior handlerin jätin suosiolla väliin. Kehä meni muuten hyvin pieniä pomppimisia lukuunottamatta. Toiseksihan me sitten tultiin ja oikein tyytyväinen olin. Teri ja Julia pokasi ykköspalkinnon, onnea vielä sinne. Ennen kotiinlähtöä me käytiin vielä uimassa, tai oikeastaan Muusa kävi ja sukelsi sen jälkeen rantahietikkoon. Ah ihanaa, minkä näköinen se sen jälkeen oli. (: Lopuksi oli vielä päätöskahvit ja sitten olikin jo kotimatkan aika.

Kiva leiri oli kokonaisuudessaan flunssasta ja pienestä tassuvaivasta huolimatta, ehkä ensi vuonna uudestaan, silloin Kotkan suuntaan. (; Kiinnostaisi kovasti agin alkeiskurssi, MAH:hiin mielisin, mutta sielläpä taitaa olla alkeiskurssi juuri menossa?

Kiitos vielä kuvista Hennalle.

Kesä ja kärpäset

Nyt on taas vierähtänyt jonkin aikaa, etten ole oikein ehtinyt kirjoitella. Juhannusta me vietettiin Keski-Suomen mummolassa ja koirakin oli tietysti mukana. Aurinko paistoi melkeimpä joka päivä ja välillä oli jopa vähän liian kuuma. Sempä takia juuri yksi kaunis päivä Muusa oli kaivanut itselleen syvän kuopan mummin kukkapenkkiin, kun siellä mukavasti kasvit varjostivat ja multainen maa oli viileä. No mikäs siinä, mummi sanoi vain, että ihan hyvä kun kukatkin tuulettuu siinä samalla. :D Käärmeitä ei onneksi sattunut kenenkään kohdalle, vaikka siellä niitä on joskus nähty paljonkin. Me käytiin myös kylässä yhden äidin tutun luona. Siellä oli kaksi vielä melko nuorta lampaan alkua ja koira meni tosi innokkaasti katsomaan niitä, mutta ääni muuttui kellossa heti kun molemmat lampaat tuli nuuhkimaan ja toinen vähän puskikin. Eipä siinä pahemmin käynyt, Muusa oli vaan aika hämillään, mutta siltikin vielä tosi kiinnostunut



Muusa pääsi myöskin taas tutustumaan kerrostaloelämään, hisseihin ja loputtomiin portaisiin kun me vielä käytiin mummin kaupunkiasunnossa. Se asettui heti taloksi eikä olisi sieltä ihan heti halunnut lähteä.

Eilen kävin Mustin & Mirrin pihamarkkinoilla. Tuotetarjouksissa ei oikeastaan ollut mitään meille sopivaa, mutta jumituin taas kerran sinne panta- ja hihna hyllyille. "Ai kun kiva panta. Muusahan tarvitsikin uuden hihnan. Ottaisinkohan tämän vai tuon?" Siellä menikin loppujen lopuksi melko kauan kun valikoin näyttelyhihnoja, pantoja ja nahkahihnoja. Sieltä tarttui mukaan näyttelyketju, joka sopii entisen lyhyen näyttelyhihnan kanssa ja Hurtan pyöreä 180 cm:nen nahkatalutin.


Tänään me käytiin Pertunmaalla mätsäreissä. Siinä oli ihan mukavasti aikaa ennen kehän alkua ja Muusakin osasi ihan kunnolla rentoutua kun pääsi varjoon makaamaan. Parikehässä meidän kanssa oli sellainen iso puudeli, joka tuli niin lujaa meidän takana, että se oli melkein Muusan hännässä kiinni. Sepä olikin tämän meidän neidin mielestä niin kovin kiinnostavaa, että pitihän sitä vähän vilkuilla taakseen. Edestakaisin juoksut ja seisomiset meni tosi kivasti, mutta ei se meille tuonut kuitenkaan sitä punaista nauhaa kuten arvata saattoi. Siitä sitten jouduttiin heti sinisten kehään ja tultiin toisiksi. Monirotuinen Kukka voitti, kolmanneksi taisi tulla labbis ja neljänneksi toinen lapinkoira. Eli siis oltiin sinisten kakkosia. Ruusukkeita tai pokaaleita ei sieltä saatu, mutta palkintopussista löytyi erilaisia puruluita, koiran tennispallo ja sellainen vinkulelu, joka oli kyllä ehdottomasti Muusan suosikki. Siinä kotimatkalla käytiin vielä kahlailemassa Hietasen uimarannalla. Hyvä reissu taas kerran.



Blogi jää nyt pienoiselle kesätauolle, mutta kunhan taas ehdin niin tulen kirjoittelemaan eli muistakaapa seurailla !

Treenit

Viime viikolla oli koirakoulutuksien toiseksi viimeinen kerta. Meille kävi pieni moka kun mentiin totuttuun tapaan kentälle torstaina ja ihmeteltiin, että eihän täällä olekaan ketään. Kotona tarkistin lukujärjestyksen ja niinpä niin, meidän ryhmä olikin ollut poikkeuksellisesti edellisenä päivänä. Se ei kuitenkaan oikeastaan ollut ongelma, koska me päästiin perjantain porukkaan mukaan ja silloin torstaina olikin hyvää aikaa treenailla rauhassa Muusan kanssa. Perjantaina Muusa meni taas hienosti ja jaksoi keskittyä koko tunnin ajan. Me kertailtiin entisiä asioita ja harjoiteltiin noutoa.

Nyt viikonloppuna ei oikeastaan ole ollut mitään erityistä. Yhtenä päivänä parivuotias serkkutyttö tuli taas kyläilemään ja hän halusi kovasti kouluttaa Muusaa. Vaikka ässät ja ärrät ei vielä kovin hyvin luonnistu niin kyllä Muusa totteli tosi hyvin pienellä avustuksella. Pikkuneidin aiempi koirapelko on siis jo tipotiessään ja nyt pitää jopa välillä sanoa, ettei Muusan turkissa saa koko ajan olla kiinni.

Suur-Savon kennelpiirin koiraleiri jää nyt siis väliin muiden menojen ja kesätyön takia, mutta lapinkoiraleirille me ollaan jo ilmoittauduttu. Meillä ei ole ketään koirakavereita messissä, mutta eiköhän sieltä saa uusiakin tuttavuuksia.

Kaupunkilaiskoira

Viime viikolla olimme kaverini ja Muusan kanssa Mikkelissä pari päivää. Muusa menikin ihan ensimmmäisiä kertoja kerrostalon rappusia. Hitaasti, mutta varmasti seiniä myöten ja tassukin vähän luisti liukkaalla lattialla, muuten meni tosi hienosti. Sisällä taas oli ehkä vähän liian kuuma ja kuono piti välillä työntää parvekkeelle viilentymään. Lenkkeillessä näkyi monta Muusan mielestä mielenkiintoista karvakuonoa ja jopa pari citykania. (:

Torstaina olikin taas koirakurssi. Me harjoiteltiin suuntia ja vähän jääviä liikkeitä, jotka meni myöskin tosi mainiosti. Kurssin jälkeen me pakattiiin vielä reissutavarat ja lähdettiin kotiinpäin.

Mietin vähän, että mitähän kesäpuuhaa keksisi ja minne voisi lähteä koiran kanssa kesälomareissulle. Ehdottakaa toki jos tulee jotain mieleen.

Kesäloma

Lauantaina alkoikin jo kesäloma ja vaikka sitä onkin jo odoteltu niin nyt ei oikein tiedä, että mitähän sitä tekisi päivät pitkät.

Eilen illalla me pelailtiin krokettia. Muusakin oli kovin kiinnostunut pelistä, varsinkin niistä nurmella pyörivistä palloista. Se olisi varmaan kovin mielellään itsekin ottanut osaa.

Tänään oltiin aika pitkään ulkona ja äsken vielä treenailtiin vähän temppuja ja jääviä liikkeitä. Tosi hienosti onnistui ja sain taas olla ylpeä tästä meidän neidistä.

Metsälenkki

Tänään lähdettiin metsälenkille porukalla kunhan sade vähän hellitti. Reppuun tuli mukaan vähän eväitä, juomista, istuinaluset ja kamera. Muusalle otettiin pussiin paljon nameja ja yksi lelukin.


Kierreltiin metsässä ja jonkin matkaa myös metsätiellä. Kilometrejäkin kertyi varmaan aika mukavasti. Jopa aurinko pilkisteli pilven raoista, eikä satanut pisaran pisaraa. Muusa ei kovin helposti lenkeillä rupea kävelemään, mutta tämä lenkki taisikin olla aika rankka, sillä loppumatkasta se ei jaksanutkaan laittaa tassua toisen eteen niin nopeaan tahtiin. Kuralammikkoonkin piti pulahtaa vilvoittelemaan ja voitte varmaan kuvitella minkä näköiset oli ne ihanan valkoiset tassut sen jälkeen.


Tänään voisi ehkä vielä mennä ulos treenailemaan temppuja, kun sääkin on vielä niin hyvä. Maantiedon kokeisiin vaan vielä pitää lukea.

Ps. Mihinköhän koiraleirille kannattaisi mennä, lähin olisi varmaankin tuo Suur-savon kennelpiirin leiri, mutta sen ajankohta ei oikein sovi meille.

Kuulumisia

Eilen oltiin taas tokoilemassa ja temppuilemassa muiden koirakoiden kanssa. Ihan hyvin meni, myös ne aiemmin hieman hankalat ohitukset. Muusa aina niin mielellään vähän tekisi tuttavuutta muiden koirien kanssa. Semmoiset perusjutut on ihan hyvää kertausta ja muistutusta kotitreenien lisäksi. Kotonakin vielä harjoiteltiin kaikenlaista ja myös ne meni tosi kivasti. Olisikos kellään muuten jotain vähän erikoisempia temppuehdotuksia vaikkapa koiratanssia varten? Mielelläni kuulisin.

Ehkäpä huomenna voisi mennä vähän pidemmälle lenkille ja viikonlopun aikaan myös koirapuistoon jos sää sallii.

Kiitos kaikille uusille kuin vanhoillekkin kävijöille, liittykääpä myös lukijoiksi ja kirjoitelkaa kommentteja. Se aina lisää vireyttä postailla ja laittaa kuulumisia tänne blogiin. Kiva, että niinkin moni on bongannut Muusan Pirkka- lehdestä.

Piknik ja merkkipäivä

Viikonloppuna meillä oli yökyläilemässä hieman koirakammoinen pikku neiti. Me ajateliin lähteä piknikille, mutta levitettiinkiin viltti vain pihanurmikolle. Mitä sitä mennä mertä edemmäs kalaan niinkuin sanotaan. Mutta siis, hyttysiä oli kuitenkin niin paljon, että jouduin virittelemään suojaverkon syreenipuskan oksille. Hyvin me sitten saatiin olla rauhassa ilman ininää. Muusakin mahtudettiin mukaan ja se sai jyrsiä herkkuluuta sillä aikaa kun me syötiin eväät. Hyvin onnistunut piknik kokonaisuudessaan. (:


Eilen oli Muusa- neidon 2-vuotis syntymäpäivä! Eipä se varmaankaan itse ymmärtänyt juhlan syytä, mutta ostettiin sille kuitenkin herkkuruokaa, pateeta ja kermaa. Normaalistihan Muusa ei saa purkkiruokia eikä muitakaan sen tyyppisiä, mutta tämä olikin poikkeus ja poikkeushan vahvistaa säännön, eikö? Kun se kuuli keittiöstä kippojen ja kulhohen kolinaa, niin pian oli karvainen kuono melkein keittiön pöydän reunalla. Ilmeisesti tuoksu oli kovin hyvä. Kun lautanen laskettiin lattialle ei Muusalla ollut aikaa edes odottaa lupaa syömiseen. Hyvin maistui synttäriherkku.

Tokoilua ja temppuja

Juuri tultiin kotiin. Aloitettiin juuri Riikka Pulliaisen tottelevaisuuskoulutus, että päästään välillä kertailemaan isommassakin karvakuonopoppoossa. Hyvin meni ja Muusa oli oikein innokas vaikka aika kuumat oltavat olikin kun aurinko paahtoi täydeltä terältä. Ensi viikolla uudestaan.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin. Me ollaan treenailtu uusia temppuja ja aloiteltu koiratanssia ihan vain kotipihalla. Vielä ei ainakaan ole minkäänlaisia kisoja tähtäimessä, mutta ainahan kannattaa pitää tavoitteet korkealla. (:

Tsemppiä kaikille treenailuun ja aurinkoisia kesäpäiviä !

Psst. Seurailkaapa kesäkuussa lehtiä. Muusasta ilmestyy pikkuruinen esittely kuvan kera ja maininta blogistakin.

Helsingissä

Oli tarkoitus, että muutenkin oltaisi menty Helsinkiin eilen ja bongasin mätsärit Malminkartanosta. Sinne oli mentävä ja ihan hyvä, että mentiin.

Pienille lumeen aurautuille alueille oli mahdutettu yhteensä parisataa koiraa. Meidän luokassa oli 67 koirakkoa. Parikilpailussa saatiin punainen nauha ja Muusa jaksoi tosi kivasti odotella omaa vuoroaan. Ihan ihmettelin miten niin neiti rauhallisesti makoili vaikka ympärillä oli hulinaa ja milloin mikäkin puudeli hipsutteli ohi. No kuitenkin, punaisten kehässä oli niin paljon koiria, että koirat olivat toisten hännissä kiinni vaikka porukkaa pistettiin puoliksi. Muusa ei käyttäytynyt ihan niin mallikelpoisesti kuin olisi voinut, mutta silti päästiin kymmenen parhaan joukkoon eli tosi pitkälle ja vaikkei sijoituksille päästy niin kiva reissu oli ja nähtiin tosi paljon petsieläisiäkin.


Siellä oli sattunut myös ns. raatelutapaus. Dogo argentino oli käynyt sheltin kurkkuun kiinni kun sheltti oli leikkinyt toisen koiran kanssa, mutta onneksi paksu turkki suojasi pahemmilta vaurioilta. Sheltille tuli hampaanjälkien lisäksi lähinnä henkisiä traumoja, mutta toivottavasti nekin saadaan kuntoon.

Mätsärit

Viime sunnuntaina käväistiin mätsäilemässä pitkästä aikaa. Aamulla tuli vähän kiire, kun näyttelyhihnaakaan ei löytynyt mistään, eikä ole löytynyt vieläkään. No, ihan hyvin me selvittiin sillä tavallisellakin hihnalla, mutta pitää mennä huomenna ostamaan uusi. Onko jollain suositella jotain suomenlapinkoiralle sopivaa? Isoissa koirissa oltiin ja saatiin punainen nauha ja punaisten kehäkin meni aluksi ihan hyvin. Ensin putosi useampi koira, mutta me pysyttiin kuitenkin vielä mukana. Muusa vaan alkoi jo väsähtää ja rupesi pomppimaan. Siihen se sitten tyssäsikin, tuomari kätteli ja sanoi, että harjoitelkaa vielä lisää. :D Ihan hyvät mätsärit kuitenkin oli, vaikkei palkintoja tullut ja vettä tihkusi koko ajan. No, perjantaina Graanin mätsäreihin.


Ainiin, ajattelin alkaa tekemään Muusalle itse pantoja jos saisin aikaiseksi mennä ostamaan sopivia tarvikkeita. Petsiessä nimittäin näkyi olevan tosi kivoja itse tehtyjä pantoja. :)

Hippasilla

Viime lauantaina lähdettiin viemään veljeä kesätyöhaastatteluun ja minä pakkasin koirankin mukaan. Me suunnattiin Mikaelin koira-aitaukselle. Siellä ei näkynyt aluksi koiran koiraa, mutta ei se suuremmin haitannut kun Muusalla riitti nuuskimista muiden koirien hajuista ja aurinkokin paistoi mukavasti.

Kyllä sinne sitten lopulta eksyi koirakaksikko; collie ja kiinanharjakoira. Myöhemmin aitaukselle tuli vielä yksi koira. Muusa viihtyi oikein hyvin collien kanssa hippasilla ja energiaa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Muut koirat alkoivat olla kuitenkin jo lähdöillään. Meidän neiti halusi kuitenkin vielä jatkaa hippaleikkiä ja päätti hypätä aidan toiselle puolelle lumikasaan ennenkuin ehdin napata veijarin kiinni. Onneksi se kuitenkin tuli kutsusta takaisin ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Vaikkei se olisikaan tullut heti, niin luulempa, että ei olisi kauemmas lähtenyt seikkailemaan.

Mikaelilta me käveltiin keskustaan. Siellä harjoiteltiin vähän kontaktia ja muita peruskäskyjä ihmisvilinässä ja ihan hyvinhän se onnistuikin.

Virtaa riitti vielä aika pitkälle hankilenkille iltapäivällä.

Ps. Jos joku haluaisi sopia miitin Mikaelille tai Kattilansillan koirapuistolle niin laittakaapa toki viestiä Petsieen tai tänne. Katsotaan aikoja sitten tarkemmin. Olisi kiva jos olisi isompikin joukko. :)