Blogimme on ollut talviunilla aina sieltä viime syyskuusta tänne kesäkuun ensimmäisiin päiviin. En pahoittele. Tämä vain on asia, joka jää kaiken muun jalkoihin ja nyt päivät ovat täyttyneet siitä sun tästä. Voi olla että tämä saa jäädä samantien myös kesälomille, mutta ensin esittelen uuden pikkuisemme. Eli pikkuherra nimeltään Huisi. Hassun hauska veijari, pieni karhunpoika. Sen pidemmittä puheitta muutama kuva.
Parivaljakko sopeutui toisiinsa pikku hiljaa. Nyt pienikin alkaa olla jo tarpeeksi roteva ja noheva yhteiseen hippasteluun. Nykysääntö noiden kohdalla on tietenkin, mikäs muukaan kuin "mitä iso edellä sitä pieni perässä"- niin hyvässä kuin pahassa. Tosin tihutyöt kyllä unohtuvat molempien tuhistessa kylki kyljessä nokosilla hiekkamaahan kaivetussa, varjoisassa kuopassa piilossa auringolta tai kahden karvakerän tullessa iloisesti moikkaamaan omakotitalon pihassa.
Poju täytti juuri viisi kuukautta. Kenkiä se kuljettaa, ja lattiantasalle jätetyt pikkutavarat häviävät parempiin suihin alta aikayksikön. Television kaukosäädin saattaa löytyä eteisestä ja päiväkylvyt otetaan mieluiten kissan hiekkalaatikossa. Jonain kauniina päivänä kissanhiekka vaihtui kalanperkeisiin, ja voi sitä hajua. Kissalle jää ruokakuppiin jäljelle vain rippeet jos niitäkään, ja sisälle tullessaan se saa tervetuliaisiksi ajojahdin sängyn alle. Ja vielä nykyisinkin talossamme saattaa aamun unihiekat silmissään kävellä märkään lätäkköön, kerran jopa heräsin sellaiseen sängyssäni.
Ah tätä auvoa!
Muusa Koiranetissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti