Hulinaa huusholliin

Meille tuli tässä muutama viikko sitten uusi karvatassu, pieni maatiaiskissaneiti Minni. Nyt kotiuduttuaan kunnolla, se on pistänyt Muusan elämän ihan mullin mallin. Ensin se oli pitkälti niin, että kissa pelkäsi koiraa, mutta nyt Minni on kuitenkin tajunnut voivansa kaapata vallan. Ihan viime päivinä se sai tarpeekseen Muusan tuuppimisesta. Se keksi kiivetä sohvalle, pörhistää karvansa, köyristää selkänsä ja juosta häntä kaarella kohti suurempaansa. Ainakin se saavutti halutun tuloksen, toinen luikki säikähtäneenä pakoon. Tänään se teki samaa jopa, kun Muusa lepäsi viattomana pedillään.

Iltaisin se oikein puhkeaa kukkaan: jossain vaiheessa alkaa kuulua pienten tassujen vimmattua teputusta sekä sohvan tai kiipeilypuun rapinaa, kun se alkaa hulluna ravittaa ympäri taloa. Yöllä makuuhuoneiden ovien pitää olla visusti kiinni ettei se pidä koko yötä hereillä kehräämällä ja puskemalla naamaa. Mitähän vielä, varsinainen vintiö.


Sitten vielä hieman joka sunnuntaisista agitreeneistä. Ensimmäisellä kerralla meni vähän pipariksi, kun kentän läheltä meni vauhdilla juna ja Muusa lähti radalta määrätietoisesti juoksentelemaan. Siitä kuitenkin jatkettiin ja rata meni kokonaisuudessaan ihan kohtalaisesti. Toinen rata meni hyvin ja sain taas olla ylpeä omastani, tässä vähän videota: