maanantai 7. marraskuuta 2011

Tunnustuksia, paljastuksia

Noniin, tulihan se meillekkin vihdoin viimein. Eli tässä olisi nyt tälläistä matskua tällä kertaa.

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja sitten niitä tunnustuksia..

Kiitos Roosa lämpimästi tästä tunnustuksesta, tässähän se kätevästi leviää eteenpäin. Siispä suon tämän ilon myös parin muun karvakerän omistajalle. Henna ja Hanna saakoon tämän kunnnian. Enempää tuttuja tunnustautumattomia bloggaajia en nyt tähän hätään keksi, mutta jokainen muukin tehköön tämän halutessaan.

1. Olen yleisesti ottaen tosi laiska ihminen ja luistan lenkkeilystä aivan liian usein samalla tekosyyllä: "Onhan se meidän pihamme melko kookas, onhan siellä puuhattavaa.." Tiedän kyllä ettei se riitä alkuunkaan, mutta joku siinä vain on niin vaikeaa. Kaikkea muuta aktivointia ja temppuilua on kyllä kertynyt tosi runsaasti.

2. Asian toinen puoli taas on se, että jos innostun jostain, innostun siitä sitten oikein kunnolla. Tuota samaista lenkkeilyesimerkkiä käyttäen: jos innostun, saatan käydä montamonta päivää peräkkäin tosi pitkillä kävelyillä ja puuhata monenmoista muuta pihalla.

3. Minua ihan hävettää miettiä kuinka huolettomasti hankimme Muusan. En vaihtaisi koiraamme mihinkään, mutta monta virhettä tuli kyllä tehtyä. Ensimmäiseksi: emme tutustuneet kasvattajiin riittävästi, kyseinen kasvattaja vain tuli vastaan ihan muuta kautta. Toiseksi, emme tutkineet kyseisen pentueen vanhempia emmekä edes pentua sen kummemmin. Tekniikkana taisi olla lähinnä tämä: "Oijoi, voi kuinka lutunen pikkukaveri! Se on selvästi meidän pentumme." Olisi kannattanut myös kertoa mitä kaikkea tulen harrastelemaan koiran kanssa.

4. Emme tajunneet terveysasioistakaan hirmuisen hyvin alussa, mutta tässä asiassa emme luojan kiitos tehneet mitään kamalia virheitä pelkän tietämättömyyden takia.

5. Ihan totta, nämä pari viimeistä ovat todella suuria ja tärkeitä asioita, mutta Muusasta on kasvanut oikein kelpo kaveri kaikesta huolimatta. Taidan myös jotenkin tiedostamattomasti hyvittellä Muusalle tehtyjä virheitä. Olen ainakin ihan järjettömän tarkka kaikesta koiraamme liittyvässä, kaiken pitää mennä oikein ja juuri niin kuin olen suunnitellut.

6. Olen oppinut valtavasti uutta näiden, lähes neljän vuoden, aikana ja opin jatkuvasti lisää. Mahdollisen seuraavan koiran kohdalla olen ainakin rekkalastillisen verran viisaampi.

7. Joskus harkitsen paketoivani Muusan laatikkoon ja lätkäiseväni paketin päälle vaikkapa Siperian osoitteen. Tämähän johtuu ihan vain siitä, että ärsytys tuntuu nousevan aika helposti pintaan, jos Muusan tilapäinen murkkuvaihe iskee päälle. No ehkä sitä vikaa on hitusen minussa itsessänikin.. Mutta tämänkin luulen kyllä kehittyneen roimasti entisestä.

8. Yksi jäljellä, hmm.. Tutkailin juuri muiden raapustamia tunnustushässäköitä ja melkein jokainen on kirjoittanut enimmäkseen karvakuonojensa tavoista. Minä siis kai käsitin tämän jokseenkin väärin ja kirjoitin oikeastaan vain omasta näkökulmastani, hups. No kerrotaan lopuksi vaikka, että Muusa vääntäytyy usein kurreasentoonsa saadakseen suunsa niin sanottuna makeaksi, mutta juusto sille ei ole ikinä kelvannut. (Eikä muuten myöskään kissalapsellemmekaan!) Muusa on myös äärimmäisen ihmisrakas: lähes kenen vain lähestyessä, se alkaa heiluttaa vimmatusti (tällä hetkellä hyvin onnetonta) häntäänsä. Kaveri on myös hulluna hanskoihin.

Huh, siinä kaikki. Kuitti!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Huippua hallissa

Aiemmin tänään oli taas viikottaisten treenien aika. Ne olivat muuten ihan tavalliset treenit, mutta pääsimme ihka ensimmäisen kerran kunnolla halliin kokeilemaan ja se menikin sitten ihan huiman hyvin, kiitos Muusa!

Muutama aiempi kerta on mennyt ihan suoraan sanottuna harakoille, jokin kumma on radalle päästyä vetänyt Muusan karvaista kuonoa kuin magneetti klemmaria. Tämän päiväisen perusteella annan kuitenkin kaiken sen hampaiden kiristelyn anteeksi, olin nimittäin niin tyytyväinen siihen keskittymiseen, vauhdikkuuteen ja innokkuuteen. Vihdoinkin paljastui Muusan oikea osaaminen sen kaiken häsläyksen alta. Ja kaiken lisäksi juuri ennen treenejä harkitsin jättäväni sen päivän sessiot väliin! Onneksi kuitenkin muutin mieleni. (:

Tällä kertaa pääsimme siis kartalle, mutta saa nähdä ollaanko ensi viikolla taas ihan pallo hukassa vai pysyykö homma hanskassa. Toivotaan tietenkin parasta.