Mäyrämäinen metsälenkki

Eilen käytiin keväisellä metsälenkillä ja meidän meno oli kyllä kaikkea muuta kuin rauhallista. Lenkki oli muutenkin varsin tapahtumarikas, mutta kaiken huipennus oli kyllä se, kun Muusa lähti pinkomaan täyttä vauhtia mäyrän perään. Taisi korvat tippua jonnekkin matkalle vattupuskissa rymytessä ja silmissäkin näkyi vain se mustavalkea karvakerä. Meidän piti lähteä isäni kanssa niiden veijareiden perään ja huhhuh, olihan siinä menemistä itse kullakin. Kyllä siinä hikipisaroita vieri otsalle yksi jos toinenkin. Lopulta tilanne rauhoittui ja saatiin vihdoin otettua Muusa takaisin hihnaan, mutta hetken aikaa ei tiedetty minne asti oikeen ollaan tultu. Onneksi pellon reunasta näkyi tuttu talo ja siitä sitten osattiin takaisin kotiin. Olipa taas melkoista meininkiä. Muusasta kaikki myllertävä ja lyllertävä on hirmu mielenkiintoista, joten sen arvaa kuinka käy, kun jotain sellaista tulee vastaan.

Lopuksi vielä vähän mukavampia uutisia. Käväisimme eilen iltapäivällä agin alkeiskurssin hallittavuustestissä eikä oikeastaan olisi voinut paremmin mennä. Jippii! Ihmettelen jos emme ryhmään pääse. Vaikka onhan sekin mahdollista, sillä eihän kaikki halukkaat siihen mahdu. Nyt vaan sormet ja varpaat pystyyn pystyyn! (:

Kummaa kaupunkielämää

Viikko sitten vappuna vietimme muutaman yön Kotkassa Katariinan puutaloalueella, tarkemmin sanottuna Villa Lehmuksessa. Majapaikassa olisi viihtynyt vaikka pidempääkin ja kaiken lisäksi sijainti oli hirmuisen hyvä, Sapokan vesipuisto oli melkein naapurissa, meren rantaan käveli hetkessä ja keskustakin oli ihan kiven heiton päässä. Aika lailla täydellistä, eikö?


Kun kerrankin oli mahdollisuus pyöriskellä Muusan kanssa kaupunkimaisemissa ja uusissa hajuissa, lenkkeilimmekin melkeimpä jokaisessa välissä. Siinä samalla saimme hyvää ohitustreeniä, kun uusia koiria tuli vastaan melkeimpä joka nurkalla. Yksi Kotkan useammista koirapuistoistakin tuli tutuksi ja vihdoin oli myös helppo käydä kahvilla kävellen (toisin kuin kotona, lähin paikka mistä saa kahvia on noin kymmenen kilometrin päässä).



Kokonaisuudessaan matka oli tosi mukava, ei jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Suosittelen Kotkaa ja Villa Lehmusta lämpimästi kaikille koiraihmisille. Ainoa pikkuinen huomautus on, että majoitushuoneisiin täytyy mennä melkoinen määrä rappusia, joten rappukammoisille koirille tämä voi olla hiukan vaikeampi rasti. Meillä rappusissa ei onneksi ole minkäänlaista ongelmaa.


Mikäs siinä, kivaa vaihtelua ja piristystä meidän tavalliseen maalaisarkeen. (:

(Ylimmässä kuvassa Villa Lehmus ulkoapäin, keskimmäisessä Muusa kurkistelee ikkunasta pihamaalle ja alimmassa Sapokan vesipuisto ilta-auringossa.)

Keppejä ja kaarroksia

Tuosta viimeisestä postauksesta pääsi ihan unohtumaan agihehkutukset. Nimittäin agin alkeiskurssin viimeinen kerta oli ja meni. Olin siihen kertaan erityisen tyytyväinen ja kerrankin huomasin oikeasti miten paljon me molemmat ollaan kehitytty, vaikka laji onkin vielä kovin uusi ja ollaan tutustuttu siihen vasta ihan vähäsen. Sitä edellinen kerta meiltä oli jäänyt väliin samaan aikaan sattuneen reissun vuoksi, mutta eihän se meidän menoa haitannut. Meille uusi liike, pakkovalssi, sujui melkeimpä alusta asti ongelmitta samoin kuin kaikenlaiset käännökset sun muut. Lopuksi otettiin vielä useampi osainen rata ja ihan äimistyin, kun se tosiaan onnistui ihan leikiten. Otettiin vielä sama uudestaan ja, arvatkaapa miten se meni. No yhtä hyvin tietysti, ilman minkäänlaisia ongelmia. Oi että, kun tuntui hyvältä. Harmi vaan, että se oli viimeinen kerta tuota kurssia, mutta ei tämä laji todellakaan jää tähän. Uudet kurssit odottaa!

Kotona ollaan ahkerasti jatkettu kurssilla aloiteltuja keppejä ja siinäkin ollaan kehitytty todella paljon. Ensin otettiin ihan kahdella kepillä ja kun se sujui, lisättiin toinen keppipari. Nyt ollaan jo päästy useampaan keppipaariin ja edelleen jatketaan. Muusa osaa jo hakeutua kepeille eikä se muutenkaan paljon apuja tarvitse. Hyvä Muusa! (:

Ihmeteltävää kerrakseen

Taas on ehtinyt tapahtua jos jonkinlaista. Viime viikonloppuna eksyimme pitkästä aikaa mätsäreihin, Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen järjestämiin pitkäperjantain pippaloihin. Viimeisestä kerrasta olikin vierähänyt jo yli puoli vuotta eli olikin jo aika pyörähtää kehässä pelleilemässä. Ennen kehää ja kehän jälkeen Muusa käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, mutta kehä meni muusamaisesti ketuilleen. Kaipa se tunnistaa minun jännitykseni. Saimme sen jo tutuksi tulleen sinisen nauhan eikä päästy sijoituksille, mutta kehuja kauniista ulkomuodosta tuli muuten.

Pääsiäisen aikaan tapahtui myös muuta Muusalle jännittävää, nimittäin treeneistä tuttu ihminen tuli sakemanninsa kanssa meille ja siitä sitten lähdettiin lenkille. Oli muuten oikein kiva lenkki, mutta alkumatkasta Muusa halusi ilmeisesti näyttää olevansa hieman itsenäisempää sorttia, ei mikään tavallinen kotikoira. Se viiletti ympäri metsiä ja vain silloin tällöin suvaitsi tulla emäntäänsä vilkaisemaan. Eihän se tavallisesti tuolla lailla.. :D Kun käännyttiin kotia kohti, alkoi äänikin kellossa muuttua. Sitten ehti jo pysyä lähempänä ja näyttää myös taitavansa ihan peruskäskyjä. Joopa joo, noh, lenkki kokonaisuudessaan oli kuitenkin kivaa vaihtelua muuten melko tylsään arkeen. Kotiin tullessakin riitti ihmeteltävää, sillä pihamaalla seisoikin jonkun suomenhevonen. Mietin kuumeisesti kenen se oikein on, ja selvisihän se kun pihalle päästiin. Naapurin rouva oli tullut iltakahville rennon ratsastuslenkin lomassa.

Jopas oli melkoinen pääsiäinen, toivottavasti myös teillä oli paljon puuhaa!

Ps. Vihdoin saimme uuden ulkoasun muutaman pienen mutkan jälkeen, kiitos paljon Roosalle! Vielä muutama ongelma tässä on, mutta mitäs pidätte?

(Kuva mätsäreistä, olemme hiukan miten sattuu ja Muusan kaljuuntunut häntä näkyy erityisesti, mutta koittakaa kestää.)