Hangon viemää, osa 1

Kuten jo ehdin kertoa, lähdimme viime torstaina lomareissulle kolmestaan äitini ja karvakorvamme kanssa. Tällä kertaa matkamme kävi Vääksyn, Turun ja monen muun paikan kautta Kustaviin ja seuraavana päivänä Kustavista saariston rengastitä pitkin Hankoon. Siinä sai kyllä istua autossa, mutta kyllä siitä selvittiin lukuisilla pysähdyksillä sekä Muusan juoma-ja koipienoikomistauoilla. Muusankin oli paljon mukavampi matkustaa, kun se sai olla takapenkillä valjaissa. Se jopa ihan nukkui, toisin kuin takakontin häkissä. Siellä se tuskin edes ummisti silmiään.

Mutta tosiaan, ensimmäinen yöpymispaikkamme sijaitsi Kustavissa. Äitini oli varannut meille majoituksen Itätalon talonpoikaiskartanosta. Kun ajoimme pihatielle, ensimmäisenä meitä oli vastassa lammaslauma, kaksi pässiä, suuri päärakennus sekä lukuisat piharakennukset. Olimme ainoat asiakkaat ja saimmekin valita Ompelijan mökin, luhtiaitan, talonpoikaisen väentuvan tai vilja-aitan väliltä. Halusimme mennä väentupaan juurikin sen hienon tuvan takia. Sen lisäksi talossa oli kaksi makuuhuonetta, eteiset sekä kirjasto. Nukkumapaikkoja olisikin ollut reilusti toistakymmentä.

lähde: http://www.itatalo.fi/

Lampaiden ja pässien lisäksi Muusa sai nähdä myös kaksi valtavaa, mustaa sikaa sekä tutustua päärakennuksessa asustaviin kissanpoikiin. Valtavasta kiinnostuksesta huolimatta pikkuruiset karvakerät saivat olla varsin rauhassa. Kai niiden sihinä toi mummolareissun käärmeen takaisin mieleen. Pitkän aikaa se vai istui ja seuraili niiden puuhia, olisi kai voinut jäädä siihen koko illaksi.


Seuraavana päivänä oli kuitenkin hyvästeltävä koko eläinlauma ja jatkettava matkaa. Pakkasimme pikaisesti ylisuuren tavaramäärämme, Muusan sekä itsemme autoon ja ajoimme kiireesti ensimmäiseen lauttasatamaan. Pian kuitenkin huomasimme äitini katsoman aikataulun vääräksi ja kulutimme ylimääräisen aikamme läheisessä Kustavin käsityökylässä. Siellä Muusa tutustui pupuihin sekä valloittaviin kanoihin. Hyvä ettei se mennyt aidasta läpi tutkimaan niitä tarkemmin.


Eläimellisen tauon jäljeen hurautimme takaisin satamaan ja pääsimme pienoisen jonotuksen jälkeen lauttaan. Eikä se lautta toki jäänyt viimeiseksi..