Lapinkoiraleiri 2010

Viime perjantaina me lähdettiin kolmen aikoihin iltapäivällä ajelemaan kohti Rautavaaraa ja pysähdyksien sekä melko pitkän matkan jälkeen me oltiin perillä vasta illalla. Metsäkartano ja sen ympäristö oli kyllä hieno, mäntymetsää, hirsirakennuksia sekä pitkä hienohiekkainen uimaranta nuotiopaikkoineen. Kunhan tavarat oli purettu ja uimassa käyty oli iltakävelyn aika, Muusakin lähti mielellään jaloittelemaan ja nuuhkimaan polkuja. Nuotiopaikalla me ajankuluksi treenailtiin vähän temppuja. Illalla kyllä unikin tuli silmään niin ihmisille kuin koirallekkin eikä ihme, olikin aika uuvuttava päivä.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen vielä harjailin vähän Muusaa ja me mentiin kehän laidalle nurmikolle istuskelemaan, lapinkoiraerkkari oli siis alkamaisillaan. Aluksi sääkin oli ihan hyvä, mutta jonkin aikaa ennen meidän luokan alkua alkoi sataa kaatamalla ja ihmiset menivät katoksiin ja sateensuojiensa alle. Pian koitti meidän aika mennä kehään ja kun tuomari arvosteli Muusaa, se oli rauhallisesti ja ravasikin aika nätisti.


Tässä arvostelu, tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

"Hieman kookas, korkearaajaiselta vaikuttava, hyväluustoinen narttu. Hyvä kallo-osa, hyvät korvat, vaaleat silmät, kevyt kuono. Hyvä ylälinja, oikea asentoinen häntä, hyvä raajarakenne, hyvät etu- ja takaliikkeet. "

AVO-EH AVK4

Meidän kehän jälkeen kuivailin Muusan turkkia ja vielä sen piti jaksaa olla valokuvattavana, Paula Martiskainen kuvasi näyttelyn koiria Lapinkoira- lehteen sekä nettiin. Sen jälkeen se pääsi meidän huoneeseen lepäilemään.
Illalla vielä muut perheenjäsenet lähti ajelemaan kotiin ja me saatiin jakaa koko huone kaksin Muusan kanssa. Siinä vielä käytiin vähän ulkona kävelemässä pihalla ennen unten maille menoa.


Sunnuntaina Lappalaiskoirat ry:n kesäleiri varsinaisesti alkoi, aamulla sai mennä joko jälkiluennolle tai agiryhmään. Me laitettiin tavarat kassiin ja suunnattiin agikentälle, siellä olikin jo muutama koira meidän lisäksi. Me käytiin muutamia hyppyjä ja putkea, jotka meni jopa aika hyvin Muusan agikokemukseen nähden. Myöhemmin oli varsinaiset leirin avajaiset ja kahvit, porukkaa oli kyllä melko paljon ja aika eri ikäisiäkin. Illemmalla oli vielä toinen agiryhmä. Meidän vuoron tullessa huomasinkin, että Muusa ontuu toista etujalkaansa. Me tutkittiin anturoita, kynsia, tassuja ja paineltiin aristaisiko mistään kohtaa, mutta mitään silmiinpistävää ei siinä kentällä löydetty. Sen päivän treenit oli sitten siitä, meidän oli parasta lähteä lepäämään ja tutkimaan jalkoja tarkemmin huoneeseen. Sieltä anturan vierestä löytyikin sitten pieni lovi, joka oli peräisin pienestä kivestä ja siitä oli ihokin vähän rikki. Suihkuttelin jalkaa varsinkin ulkoilun jälkeen haalealla vedellä ettei haavaan olisi mennyt likaa tai roskia.


Aamulla tassu olikin jo paljon parempi eikä Muusa enää ontunutkaan. Päätin lähteä ainakin seurailemaan agia vaikka vähän mietinkin kannattako meidän mennä ollenkaan. Ohjaaja sanoi, että voidaan me voidaan mennä keppejä ja putkea jos tassu näyttää olevan jo parempi, esteet jätimme väliin. Muusa selvästi nautti kun se sai vauhdilla vilahtaa putkeen ja minä sain pinkoa välillä aika lujaakin. Keppeihinkin alkoi jo tulla hieman enemmän vauhtia. Oli ilo nähdä miten paljon Muusa näytti pitävän siitä puuhailusta vaikkakin välillä piti mennä moikkamaan kavereita kentän laidalle. Treenien jälkeen olinkin jo aika naatti, sillä flunssakin oli vaivannut vähän koko leirin ajan. Jätin luennon sekä nuotion välistä kun en kertakaikkiaan jaksanut mennä.


No aamulla oli hiukan parempi ja virkeämpi olo, mutta se tyssäsikin siihen kun junior handler harjoituksissa Muusa innostui pomppimaan ja kävi natustelemaan lahkeita. Päätin jäädä sivulle katselemaan ja harjoittelin vähän nurmikolla, siellä Muusa menikin melkoisen hienosti eikä se pomppinut yhtään. Kummallista, jännitin ehkä itse vähän ja tartutin sitä Muusaan? No kuitenkin, iltapäivällä odottikin leieriolympialaiset. Pururadalle oli järjestetty vaikka minkälaista, makkaransyönti ja -koppauskisaa, tennispallonheittoa koriin, luoksetuloa ym. Yhdessä tehtävässä piti seisoa yhdellä jalalla mahdollisimman pitkään ja koiran piti pysyä vierellä vaikka vähän matkan päässä oli nakkilautanen. Se onnistui meiltä aika hyvin, Muusaa ei kiinnostanut nakit yhtään ja se otti vaan rennosti. Kun viiden minuutin kohdalla piti laittaa silmät kiinni, tulikin emännälle pieniä tasapaino-ongelmia, mutta kuitenkin me selvittiin aika hyvin ja ajaksi tuli vähän päälle 8 minuuttia. Kymmenen minuuttia oli huippuaika ja meille tuli toiseksi paras aika. Tällä kertaa lähdin iltanuotiolle ja otin Muusankin mukaan. Siellä palkittiin olympialaisissa sijoittuneita, me ei erityisemmin sijoituttu, mutta kivaa oli muuten.


Keskiviikkona oli tiedossa viimeinen päivä ja kesäleirinäyttely, ilmoitin meidän vain yhteen luokkaan ja junior handlerin jätin suosiolla väliin. Kehä meni muuten hyvin pieniä pomppimisia lukuunottamatta. Toiseksihan me sitten tultiin ja oikein tyytyväinen olin. Teri ja Julia pokasi ykköspalkinnon, onnea vielä sinne. Ennen kotiinlähtöä me käytiin vielä uimassa, tai oikeastaan Muusa kävi ja sukelsi sen jälkeen rantahietikkoon. Ah ihanaa, minkä näköinen se sen jälkeen oli. (: Lopuksi oli vielä päätöskahvit ja sitten olikin jo kotimatkan aika.

Kiva leiri oli kokonaisuudessaan flunssasta ja pienestä tassuvaivasta huolimatta, ehkä ensi vuonna uudestaan, silloin Kotkan suuntaan. (; Kiinnostaisi kovasti agin alkeiskurssi, MAH:hiin mielisin, mutta sielläpä taitaa olla alkeiskurssi juuri menossa?

Kiitos vielä kuvista Hennalle.